Abstraktit

Plenaari 1
Matti Hyvärinen, Tampereen yliopisto, sosiologia
Myytit, vastakertomukset ja viha.
Kertomuksen teorian historiassa kertomukset (ja erityisesti vastakertomukset) on välillä glorifioitu yleisen hyvän tuottajiksi tai sitten vastaavasti demonisoitu aina myyttisiksi ja ideologiseen sulkeumaan tähtääviksi todellisuuden vääristelijöiksi. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei kohdennu nykyhetken vihakerrontaan. Ne esitetään toistuvasti torjuttuina ja vaiettuina vastakertomuksina, pienen ihmisen äänenä liberaalin valtamedian vastustamisena. Mutta sen sijaan että ne toisivat esiin elämän ristiriitaisuuden ja ratkaisujen häilyvyyden, sen sijaan että ne tutkisivat maailmaa kertomuksen keinoin, ne tukeutuvat stereotyyppisiin toimijoihin (myyttisiin aktantteihin) ja ehdottomaan sulkeumaan.

Plenaari 2
Maria Mäkelä, Tampereen yliopisto, yleinen kirjallisuustiede 
Kertomuksen vaarat: kokemuspuhe, eksemplumin paluu ja aikalaiskriittinen narratologia
Verkossa leviävät, tunteita herättävät ”tositarinat” palvelevat yhtä lailla hyviä ja huonoja aikomuksia, mutta kertomusmuodossa jo pelkkänä mekanismina piilee vaaroja. Keskityn esitelmässäni analysoimaan viraaleja kertomuksia erityisesti kokemuksellisuuden, partikulaarisuuden ja eksemplaarisuuden käsitteiden avulla. Lisäksi esittelen ja kontekstoin seuraavat 10 teesiä, joiden esitän osaltaan selittävän kertomusmuodon roolia fanatismin ja verkkovihan synnyssä:
1. Nykykulttuuria dominoi yksilön kokemuksellinen ääni ja välitön (preesensmuotoinen) jakaminen.
2. Sosiaalinen media kutsuu jakamaan päivittäjän kokemuksen – myös päivittäjän kokemuksen toisten kokemuksista.
3. Subjektiivista kokemusta on mahdoton osoittaa vääräksi.
4. Kertomus kuvaa yksilön kokemusta. Kokemuksen pitää olla mieluiten maailmankuvaa järisyttävä.
5. Kertomus elää kokemuksellisista yksityiskohdista. Toisin kuin systemaattisesti kerätty data, kertomuksen yksityiskohdat valikoituvat ruumiillisesti ja tulkinnallisesti.
6. Kun jaat kertomuksen, jaat samalla myös tunteen ja reaktion.
7. Kertomusta jaettaessa kokemuksellinen muuttuu edustukselliseksi.
8. Edustuksellinen kokemus ja jaettava tunnereaktio luovat normatiivisuutta.
9. Kun vastustat viraalia, kokemuksellista kertomusta, käyt affektiivista konsensusta vastaan.
10. Memeettisyys ja trollaus paljastavat, mitkä tarinamallit ovat ajassamme ja kulttuurissamme helpoiten saatavilla.

Plenaari 3
Olga Davydova-Minguet, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
Maahanmuuttajataustainen vähemmistö ja ylirajaisen julkisuuden virrat
Suomalaisessa keskustelussa maahanmuuttoteema on jakanut keskustelijat jopa niin, että tilannetta on tapana kuvata ”kuplien” tai ”poteroiden” kielikuvilla. ”Maahanmuutto” ja ”maahanmuuttajat” jäävät usein näissä keskustelun aiheiksi ja kohteiksi, eivät osallistujiksi. Kuitenkin myös maahanmuuttajien itsensä keskuudessa käytävässä keskustelussa on näkyvissä samantyyppisiä trendejä: vahva jakautuminen mielipideryhmiin, ”toisten” äänien poissulkeminen ja ”arkojen” teemojen vaientaminen tarkoituksena ylläpitää henkilöiden välisiä suhteita.
Esitelmässäni tarkastelen Suomen venäjänkielisen vähemmistön ”Kriminjälkeistä” julkisuuden tilaa. Puheeni perustuu Valtioneuvoston rahoittamaan hankkeeseen Suomen venäjänkieliset mediankäyttäjinä, joka toteutettiin vv. 2015-2016. Hankkeessa on tutkittu venäjänkielisten mediasuhdetta 25 Suomessa asuvan venäjänkielisen henkilön haastattelun ja kahdeksan eksperttihaastattelun sekä media-analyysin perusteella.
Maahanmuuttajataustaisen vähemmistön mediankäyttö on ylirajaista: eritoten lähtömaassa tuotettua mediaa seurataan paljon. Digitalisaatio tekee mahdolliseksi olla yhä enemmän mukana lähtömaan mediatilassa paikasta riippumatta. Aikaisemmassa tutkimuksessa on kuitenkin tuotu esille, että mediaa seurataan ja tulkitaan aina maahanmuuttajien omasta henkilökohtaisesta kontekstista käsin. Virallisen Venäjän ja ”lännen” kansainvälisten konfliktien (esim. Krimin valloituksen tai malesialaisen matkustajakoneen alas ampumisen) erilaiset tulkinnat ja Venäjän valtamedian propagandistisuus ovat kiristäneet muualla asuvien venäjänkielisten mediasuhdetta, ja ihmiset kehittävät omia tapojaan tulla toimeen tämän uuden tilanteen kanssa. Tässä tilanteessa etnisellä medialla eli maahanmuuttajien itsensä tuottamalla medialla voi olla suuri rooli: se pystyy välittämään ja sovittelemaan näitä ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Kuitenkin Suomen venäjänkielinen etninen media on tutkimuksemme mukaan ”ohutta”: se koetaan toisaalta joko liian viranomaisohjatuksi (ei riittävän ”omaksi”) tai toisaalta liian ”villiksi” temmellyskentäksi. Hankkeen tutkimustulokset johdattavat ajattelemaan nykyjulkisuutta ylirajaisuuden näkökulmasta: kuinka kansallisesti toimivat julkisuudet toisaalta sopeutuvat tähän tilanteeseen, ja toisaalta miten niitä voisi kehittää niin, että ne säilyttäisivät tehtävänsä, toimisivat yhteiskunnallisen keskustelun areenoina.

Esa Asikainen, Itä-Suomen yliopisto
Dialogi huonossa hapessa. Kunnallisen päätöksenteon näennäinen keskustelevuus
Dialogilla tarkoitetaan gadamerilaisittain ajatellen tavoitteellista toimintaa, jossa pyritään määrittämään keskustelijoiden lähtökohdat, tavoitteet ja löytämään toiminta- tai tulkintamalli, jonka osapuolet voivat hyväksyä. Lopputulosta ei siten määritä vain toinen osapuoli yksin. Dialogissa pyritään yhdessä löytämään käsiteltävän asian, esimerkiksi palvelun tuottamisen merkitys, sen mieli. Päämääränä pitäisi olla jaettu ymmärrys asiasta. Kyse ei ole vain siitä, että keskustelutilanne pidetään avoimena. Osapuolet voivat nimittäin keskustella yhteisessä tilassa ja siitä huolimatta dialogia ei synny.
Esitelmässä hahmotetaan yhden erityistapauksen avulla tekijöitä, jotka estävät keskusteluyhteyden muodostumisen. Näitä tekijöitä ovat eri asioista puhuminen, erilaisten merkitysten antaminen samalle asialle, erilaisten arviointikriteerien käyttö, olennaisen informaation pimittäminen ja oman näkökannan esittäminen ainoana oikeana. Demokratiassa yhteisiä asioita koskevan keskustelun pitäisi tavoitella horisonttien sulautumista sellaisena kuin Gadamer ja Habermas ovat asian esittäneet. Esimerkkitapauksessa näin ei tapahdu. Näyttääkin siltä, että pelkän keskustelutilanteen lisäksi täytyy hahmottaa kontekstia eli niitä aikojen kuluessa muotoutuneita toiminnallisten rakenteiden ja totunnaistapojen summaa, jotka pakottavat keskustelun omille raiteilleen. Näin ollen tutkimusmallissa hermeneuttista lähestymistapaa olisi hyvä täydentää esimerkiksi Foucaultin ajatuksiin pohjaavalla diskurssianalyysilla. Analyysi ja siitä tehdyt tulkinnat perustuvat Helsingin Sanomissa vuosina 2002-2007 julkaistuihin, vammaiskuljetuspalvelun uudistamista käsitelleisiin kirjoituksiin.

Risto Ikonen, Itä-Suomen yliopisto, Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen oppiaine
Mistä tiedämme, keitä ’me’ olemme? Kieli rajojen rakentajana
Ryhmien muodostuminen ja yhteistä todellisuutta koskevat merkityksenannot ovat saman asian eri ilmentymiä. Ryhmää ei voi olla olemassa ilman yhteistä kieltä ja kääntäen, toimintansa myötä ryhmä tuottaa oman erityiskielensä. Tämä pätee yhtä hyvin niin näytelmäkerhoon, ammattijärjestöön kuin poliittiseen ääriliikkeeseenkin. Esitelmässä hahmotellaan teoriaperustaa, joka auttaa ymmärtämään ääriajattelun kehkeytymistä.
Kielen käytänteet edistävät ryhmien muodostumista kahdella tapaa. Ensiksi, kieli jakaa ihmiset jo sellaisenaan ’meihin’ ja ’muihin’, nimittäin kieltä osaaviin ja kieltä osaamattomiin. Toiseksi, kielellisessä vuorovaikutuksessa muodostuva yhteinen kokemus ja ymmärrys jakaa ihmiset niihin, jotka tuntevat asioiden taustat ja niihin, jotka eivät niitä tunne. Kieli ei siten määritä vain maailmamme rajoja vaan myös sen, mitä tuo maailma sisällään pitää.
Vaikuttamiseen tähtäävässä puheessa ihmisten jaottelua ei voi välttää. Sen ilmaisemisessa, keitä ’me’ olemme ja kuinka eroamme ’muista’, voidaan hyödyntää neljää ihmistieteiden tunnistamaa kielellisen ilmaisun ideaalityyppiä, nimittäin idiomia, metaforaa, narratiivia ja diskurssia. Näitä kielellisen esityksen tekniikoita havainnollistetaan esimerkeillä, jotka on poimittu eduskunnan täysistunnon pöytäkirjasta. Tarkasteltava keskustelu käytiin helmikuussa 2017 ja sen aiheena oli sukupuolineutraali avioliitto.

Julian Lin, University of Helsinki, Statistics, Faculty of Social Sciences
Social media toolbox for statistical modeling of conservations
Aller Media Oy on antanut Suomi24-keskustelufoorumin aineiston vuosilta 2001-2015 tutkimuskäyttöön. Kyseinen aineisto on saatavissa Suomen kielipankista. Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke ”Citizen Mindscape” tutkii kyseisestä sosiaalimedian aineistosta muun muassa ”ilo” ja ”pelko” tunnetiloja yhteiskunnassa. Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan tilastotieteen puolella toteutetaan sosiaalisen median keskusteluista tilastollisen mallinnuksen tutkimuksia. Tutkimuksessa tarvitaan työkaluja aineiston käsittelyä varten. Social media Toolbox on kehitetty Suomi24 aineiston metatiedon ja tekstin käsittelyä varten. Esityksen tavoitteena on esitellä toolboxin käyttöä, hakea metatietoa SQL-tietokannasta ja R tilastollisen ohjelman kautta tuottaa tilastollinen analyysi sosiaalisen median tutkimusta varten.

Marja Nenonen, Itä-Suomen yliopisto, yleinen kielitiede
Uudissanasto ja uhattu ’me’
Viime vuosien pakolaisaalto on synnyttänyt kieleen joukon uusia ilmauksia, jopa uusia sanoja. Musu, ähläm, matu, tunkeutuja, partalapsi, kulttuurin rikastaja. Suvakki, mamuttaja, suvakkihuora, matupatja, vihervasurisuvakki. Rajakki, vihakki, isäm maan puallustaja. Tyypillisiä keskustelufoorumien maahanmuuttokeskusteluun liittyviä ilmauksia, joista ensimmäiset nimitykset viittaavat itse maahanmuuttajiin, toinen heitä kohtaan sympatiaa tuntevaan joukkoon ja kolmas ns. maahanmuuttokriittiseen ihmisryhmään. Kaikki nämä ovat nimityksiä, joita ei välttämättä haluta käyttää oman viiteryhmän jäsenistä. Erityisesti maahanmuuttajiin ja ”suvakkeihin” kohdistuvat halventavat ilmaukset katsotaan yleensä vihapuheeksi, vaikka termille ei olekaan vielä löytynyt tarkkarajaista määritelmää. Vihapuheella onkin monia funktiota: se voi olla suoraan tietylle henkilölle tai ihmisryhmälle pelottelutarkoituksessa kohdistettua, tai sen tarkoituksena voi olla vastakkaisten mielipiteiden hiljentäminen. Toisaalta vihapuhe voi olla myös oman ryhmän jäsenille osoitettua, tavoitteena ryhmähengen lujittuminen, uusien samanmielisten jäsenten rekrytointi tai silkka mielihyvän tavoittelu. Tässä esityksessä keskitytään maahanmuuttokeskustelulle ominaisiin ilmaisuihin ja syihin, miksi juuri näitä ilmauksia on syntynyt ja miten niitä käytetään. Sanastoa tarkastellaan ison tekstikorpuksen, Kielipankin Suomi24-aineiston avulla.

Matias Nurminen, Tampereen yliopisto, Kertomuksen vaarat -projekti 
Viha ja viettelys manosfäärissä – Kertomukset miesasialiikkeiden vallankäytössä
Manosfääri (manosphere), maskuliinisuudesta kiinnostuneiden yhteisöjen, filosofioiden ja liikkeiden ristiriitainen yhteenliittymä, on ottanut jalansijaa viime vuosina etenkin Yhdysvalloissa ja – toistaiseksi – ensisijaisesti Internetissä. Manosfääriä on hankala määrittää tarkkoihin raameihin, ja tämä kattotermi sisällyttääkin alleen laajan kirjon liikkeitä: siinä missä erilaiset self help – ja bodybuilding-sivustot edustavat harmittomampaa ulottuvuutta manosfääristä, toimii niiden vastapoolina useita antifeministisiä ja avointa misogyniaa lietsovia liikkeitä. Radikaaleja yhteisöjä, kuten Punaisen pillerin -filosofiaa, uusmaskuliinisuutta ja Men Going Their Own Way -liikettä, yhdistävät kuitenkin myös taipumus käyttää hyväksi kertomuksia vallan ja vastakkainasettelun luomisessa.
Tarkastelen esitelmässäni, millä tavoin kertomukset toimivat etenkin manosfäärin radikaalimman siiven vallankäytössä. Manosfäärin feministivastaiset ja ideologisesti latautuneet liikkeet käyttävät rakennusalustana ajattelulleen erityisesti vuonna 1999 ensi-iltansa saanutta tieteiselokuvaa The Matrix: elokuvan kohtaus, jossa messiaaninen päähenkilö joutuu tekemään valinnan punaisen ja sinisen pillerin välillä, eli valitsemaan epämukavan totuuden ja lohdullisen valheen väliltä, on valjastettu miesasia-intoilijoiden käyttöön. Punainen pilleri edustaa manosfäärille ymmärrystä eräänlaisesta feministisestä ylivallasta yhteiskunnassamme, siis heidän miehistä elämäntapaansa uhkaavasta näennäisestä totuudesta. Käsittelen tarkemmin elokuvan The Matrix käyttämiseen liittyviä intertekstuaalisia ulottuvuuksia sekä havainnollistan, mitä arvoja ja ajatuksia kertomuksella tässä tapauksessa välitetään. Vallankäytön lisäksi kertomukset toimivat manosfäärille erontekojen ja vastakkainasettelujen luomisen välineenä. Tästä nostan rinnakkaiseksi esimerkiksi satujen traditioon kietoutuvat White Knight –hahmon, eli valkoritarin, joka on myös manosfäärin viljalti käyttämä pilkkanimitys miehille, jotka eivät jaa manosfäärin agendoja. Miten valkoritarin hahmo toimii vastakkainasettelun ja ”me vastaan muut” -asetelman rakentamisessa?Esitän tällaisen kertomusten hyväksikäytön olevan ainakin osittain lähtöisin manosfääriin kuuluvasta viettely-yhteisöstä, joka on kulttuurisesti kietoutunut kertomuksiin. Millä tavoin sangen helppoheikkimäinen pokausvinkki-bisnes muuttuu naisvihaksi?

Sirkku Varjonen, Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos
“Suvakkeja” koskeva puhe Suomi24-keskustelufoorumilla
Tutkin sitä, kuinka “suvakit” määritellään internetkeskusteluissa. Tutkimus tarjoaa tietoa niistä tavoista, joilla rasismia vastustavia ja ihmisoikeuksia puolustavia ihmisiä leimataan. Tällaista tutkimusta ei juuri olla tehty, vaan aiempi tutkimus on tyypillisesti keskittynyt maahanmuuttajiin tai muihin etnisiin ryhmiin kohdistuvaan rasistiseen puheeseen. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Minkälainen identiteetti suvakeille rakennetaan? Minkälaisissa yhteyksissä suvakin hahmoon viitataan? Analyysissäni hyödynnän sekä n.s. big data -verkostoanalyysiä että yksittäisten esimerkkikeskustelujen laadullista analyysiä. Tähänastisen laadullisen analyysin perusteella suvakkien määrittelyssä korostuvat viittaukset suvakkien 1. älykkyyteen, tietoihin ja ymmärrykseen (tai lähinnä näiden puutteeseen), 2. rasistisuuteen ja suvaitsemattomuuteen, 3. sukupuoleen. Lisäksi suvakit määritellään usein maanpettureiksi, tuhoaviksi, hyväuskoisiksi ja vihervasemmistolaisiksi. Kaiken kaikkiaan määrittely on toiseuttavaa ja halventavaa ja palvelee suvaitsevaisten mielipteiden marginalisoimisessa ja vaientamisessa.

Mainokset